Toni Silventoinen jos maailma on vastaus mikä on kysymys?

Totuus vai tehtävä?

Länsimaisessa demokratiassa vapaan lehdistön tehtäväksi on mainittu rooli toimia vallan vahtikoirana. Toimittajat tonkivat ja läpivalaisevat niiden puuhia jotka meille kuuluvaa valtaa eduskunnassa käyttävät. Hyvä niin, koska ei me tavan pulliaiset veronmaksamiselta itse kerettäis ja sitäpaitsi keitä noin likaiset työt ees kiinnostaa. 

Tänä vuonna meille on mm. kerrottu valtaapitävien tanssimuuveista tukholmalaisella homoklubilla (Touko Aalto) tai kuinka he harrastavat saunatonttuilua. (Teuvo Hakkarainen, Ville Vähämäki).

Myös presidenttiehdokas ja kansanedustaja Laura Huhtasaaren pro gradu vuosimallia 2003 on selvinnyt tänä vuonna lähinnä referaatiksi toisen opiskelijan tekemästä pro gradu -työstä.

Kansanedustajalle asian myöntäminen tuntuu kovin vaivalloiselta. Tammikuussa kun asia tuli ensi kerran esille hän kiisti vielä plagioinnin täysin. Nyttemmin kansanedustaja kiistää enää “tahallisen vilpin”.

No, ei kai virheen myöntäminen helppoa ole kenellekään. Pitää muistaa inhimillinen näkökulma. Kansanedustajan siviiliammatti on opettaja. Jos hän myöntäisi opettajapaperien tulleen vilpillä, millä auktoriteetillä hän koulussa kieltäisi vaikkapa lunttaamasta kokeessa? Saa luntata, mutta ei saa jäädä kiinni? Vai ehkä - saa luntata, voi jäädä kiinnikin, mutta koskaan ei ainakaan saa myöntää jääneensä kiinni? Se olisi Lex Huhtasaari.

Varsinaisen farssivaihteen Huhtasaari heitti silmään kun syytti vastineessaan yliopistoa tekijänoikeuksiensa rikkomisesta. Kansanedustaja siis itse kopioi 80% kypsyysnäytteen pohdinta-osiosta toiselta opiskelijalta mutta on huolissaan tekijänoikeuksista. Voi kysyä kenen tekijänoikeuksista? Omista (n. 20%) vai plagioimansa teoksen (n. 80%)?

No yksi Huuhaasaari tuskin tätä maata kaataa. Yksi kansanedustaja kahdestasadasta on puoli prosenttia eduskunnasta. Lauran hajonnutta moraalista kompassia mielenkiintoisempi on ilmiö joka häneen liittyy.

Kun keskustelua on ihmetellyt, näyttää siltä, ettei Huhtasaaren kannatus ole katoamassa. Osa äänestäjistä näyttää viestittävän ettei tämä tieto mitään muuta. Tyyliin: “Mitä välii?”

Ajatus median roolissa vallan vahtikoirana kai on, että huonot hallitsijat eivät seuraavissa vaaleissa tulisi enää uudelleen valituiksi. Näin maata hallittaisiin edes jollain tapaa tolkullisesti. Kuulostaa simppeliltä. Asia ei kuitenkaan liene näin yksinkertainen. Ihmiset eivät ole koneita. Niinkin demokratia voi toimia, että kansalaiset eivät tahdokaan vaihtaa huonoiksi valinnoiksi paljastuneita hallitsijoita. Ja niinhän me voidaan tehdä jos meitä niin huvittaa. Meillähän se valta on.

USA on johtava Länsimaa ja Suomi on liittoutunut osaksi Länttä. Siksi ajassa liikkuvat ilmiöt rantautuvat maahamme usein Amerikan suunnasta. Viime vuosina populistinen identiteettipolitiikka on ollut yhtä kuin Donald Trump.

Trumpin presidenttikampanja alkoi kesäkuussa 2015. Trump Towerin aulassa hän julisti heti kättelyssä meksikolaiset raiskaajiksi, huumekauppiaiksi, ylipäänsä pahoiksi ihmisiksi - “Bad Hombre:iksi”. Yhdysvaltalaisia suojaamaan pitäisi rakentaa rajamuuri. Hän olisi tietenkin ainoa oikea mies sen tekemään.

Rajat kii -retoriikalla Trump loi tarttumapintaa, joka ilmeisesti sopi maahanmuuton tiukentamista kannattavien minäkuvaan. Ehkä maahanmuuttopolitiikka sitten on asia, joka on todella tärkeä osalle äänestäjistä. Trump on itse kehunut kuinka voisi vaikka ampua jonkun ohikulkijan keskellä päivää kadulle New Yorkissa. Hänen kannattajansa äänestäisivät häntä silti.

Jos Yhdysvaltain 45:nnen presidentin haasteista pysyä totuudessa on huomautettu, on usein kuultu puolustajien suusta, että Trumpin puheita ei pidäkään ottaa kirjaimellisesti. “Mitä välii?”. Vastaväitteillä tai faktoilla ei ole sijaa. “Mutku hän on sika, joka kourii naisia?” - “Mitä välii?”

Moneen kertaan on sanottu, että Trumpin aikakausi on faktojen jälkeisestä aikaa. Totuus ei ole totuus, meille vakuuttaa Yhdysvaltain presidentin asianajaja Rudy Giuliani. Edes valhe ei ole enää valhe. Se on vaihtoehtoinen fakta. Näin meitä opastaa Trumpin neuvonantaja Kellyanne Conway.

Trumpin työkalulaatikkoon kuuluu myös häntä kritisoivien juttujen leimaaminen valeuutisiksi. Onhan tämä melkoinen paradoksi. Elämme aikoja, jolloin sananvapautta perinteisesti maailmalla korostaneen Yhdysvaltain presidentti ei pysy millään totuudessa. Sen sijaan Trump syyttää hänen valheista uutisoivia medioita valeuutisiksi. Rantautuuko valeuutis-retoriikka myös Suomeen, jää nähtäväksi.

Mitä enemmän mediaa vastaan hyökätään, sitä kapeammaksi käy sen rooli toimia vallan vahtikoirana. Paljastaa valehtelijat. Paljastaa ne huonot hallitsijat. Mielenkiintoiseksi peli muuttuu jos porukka sivuuttaa tiedot, joita media hallitsijoista uutisoi. “Mitä välii.”

Vaikka siihenkin meillä äänestäjillä on oikeus. Ainahan meillä on myös oikeus haistattaa pitkät ja jättää äänestämättä ketään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän ToniPihkola kuva
Toni Pihkola

Asiat kun eivät ole aina niin yksinkertaisia. Asioilla on yleensä vähintään kaksi puolta. Trumppiin kohdistunut uutisointi on tästä räikein esimerkki. Media raportoi asioita vain yhdeltä kantilta, ja se on Trumppia vastaan. Ainakin 80% siitä uutisoinnista on tälläistä.

Jos Trump olisi todellakin niin surkea kaikin puolin mitä meidän on annettu ymmärtää, uskotko ihan oikeasti, että hänellä voisi edes yhdysvalloissa olla vieläkin niin vakaata kannatusta mitä hänellä on?

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Vain Jimmy Carter on ollut epäsuositumpi presidentti tässä kohdin virkakautta. Mutta kaiken kaikkiaan se on amerikkalaisten ongelma.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Nate Silver antaa kohdassa 586 päivää vallassa Trumpia huonommat prosentit ainoastaan Trumannille.

https://projects.fivethirtyeight.com/trump-approva...

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen Vastaus kommenttiin #4

Tuo Jimmy Carter -arvio on FiveThirtyEight -gallupkeskuksen tekemä ja kattaa ajan 50 vuotta taaksepäin. Ei siis yllä Trumaniin asti.

Käyttäjän ToniPihkola kuva
Toni Pihkola

Galluppeja on ollut moneen lähtöön. Välillä mennään ylös välillä alas. Vakaa kannatuspohja siinä mielessä, että välillä kellotetut päälle 43% kannatuslukemat voivat jo riittää uudelleenvalintaan.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Kunpa se olisikin vain amerikkalaisten ongelma.
No, kyllä aika sääliksi kävisi heitä siinäkin tilanteessa.

Käyttäjän ToniSilventoinen kuva
Toni Silventoinen

Yhdysvallat on kaksipuoluemaa. Järjestelmä pakottaa ihmisen katsomaan oman presidentin vikoja sormien läpi, koska muuten Hillary. Lukemani perusteella Trumpin kannatus tuskin koskaan vajoaa paljon alle 40 prosentin.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Huhtasaari ei ole vastuussa gradustaan ja miten voisikaan olla. Eihän hän kirjoittanut itse siitä kuin 20 prosenttia.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kiitos Toni - ihan hyvä mutta eliittimedian pitäisi kyetä TEKEMÄÄN YHTEISTYÖTÄ tuon vahtikoirahomman hoitamiseksi.

Siinä vaiheessa se lakkaa olemasta ""puolueeton"" valtamedia, silloin median rooli todellakin olisi sitä mitä sen pitää olla.

Kosmeettinen haastaminen ei ole yhtään mitään nykysysteemin haastamisen kannalta - se vain vahvistaa sitä!

Yhteistyötä niiden kanssa,jotka tulevat systeemin ulkopuolelta etenkin. Kuten me Nukkuvat.

www.nukkuvat.fi

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mihin otetaan kantaa äänestämättä jättämisellä ja mitä se muuttaisi?

Käyttäjän ToniSilventoinen kuva
Toni Silventoinen

Olen ymmärtänyt että monelle amerikkalaiselle valinta Trumpin ja Clintonin kesken oli vähän kuin olisi valinnut ruton tai koleran. Meillä Suomessa vastaava tilanne olisi ollut jos pressanvaalissa olisi pitänyt valita kahden Väyrysen väliltä? Esim. presidentti George W.Bush äänesti mieluummin tyhjää kuin Trumpia.

Meillä puolueiden kirjo on suurempi, eli vastaava systeemiriski on epätodennäköisempi.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001949165.html

Toimituksen poiminnat